Fysioterapeutti ja olympiakiekkoilija kertoo, miten uudet harjoitustekniikat ovat muuttaneet kehon toiminta- ja suorituskykyä radikaalisti.

Eveliina Similä

  • fysioterapeutti
  • ohjaaja, kouluttaja ja valmentaja jo yli 15 vuotta
  • Olympia edustaja, maailmanmestaruusmitalisti ja kaksinkertainen Suomenmestari jääkiekossa
  • Faskia ja liikkuvuus kouluttajamme

EVE (19 of 41) PIENI

Loukkaantumiset kaatavat monen liikkujan. Joskus jopa pysyvästi. Monia ne vaivaavat ja ärsyttävät, haittaavat arkielämää ja harrastamista. Mutta voisiko olla, että jopa niitä pysyväksi luokiteltuja ongelmia voidaan korjata? Voisiko olla, että jos jopa pysyviä saadaan korjattua, niin miten helppoa sitten olisi korjata päivittäisiä jumeja ja kipuja? Eveliina on kokenut ristisiteen katkeamisen – kahdesti. Lue mitä on tapahtunut ja miksi hän on nykyään paremmassa kunnossa kun mitä oli ”elämänsä kunnossa” eli Olympia edustus vuonna.

Jopa yli 20 vuotta vanha vamma saattaakin olla korjattavissa” 

Olin 15 vuotias, kun vasemman jalan polvesta meni ensimmäisen kerran eturistiside poikki. Vuosi oli -93. Jouduin lopettamaan jalkapallon tuon loukkaantumisen seurauksena, sillä en saanut polvea kuntoutettua silloisilla kuntoutusmetodeilla enää jalkapalloa kestävään kuntoon. Pelasin jalkapalloa joukkueessa, joka voitti sen kauden jälkeen B-junioreiden suomenmestaruuden. Jalkapallon ja joukkuekavereiden jäätyä olin surullinen ja turhautunut, kun tärkeän harrastuksen menettämisen myötä elämässä oli tyhjä aukko.

Tiedän monia vastaavia tapauksia, joilla on jonkinlainen vanha vaiva, joka rajoittaa toimintakykyä, jota pitää lopullisena, korjaamattomana, aivan kuin itsekin ajattelin ennen kuin löysin nämä toimivat liikkuvuustekniikat.

Liikerajoitteista ja heikkoudesta huolimatta polvi kesti luistelua ja ajauduin jääkiekon pariin. Liikkuvuusrajoite näkyi mm siten, etten päässyt syväkyykkyyn, koska polvi ei taipunut yli 90 asteen. Vasen jalka oli selvästi oikeaa heikompi, lisäksi vaikutuksia oli tasapainoon, ketteryyteen ja voimantuottoon vasemmalla jalalla – Ja nämä heikkoudet, liikkuvuusrajoitteet ja puolierot lisäsivät riskiä loukkaantumiselle. Lähes 10 vuotta ehdin pelata jääkiekkoa ja olin juuri elämäni tärkeimpien urheiluhetkien ja myös ikäni puolesta parhaassa iässä kohti urheilu-urani huippua 24-vuotiaana, kun se tapahtui uudelleen: samasta polvesta meni eturistiside poikki. Vuosi oli 2002 ja muistan edelleen tarkalleen sen hetken, kivun ja kuinka huusin siitä pettymyksestä, jonka tunsin. Olin tehnyt paljon töitä unelmani eteen: edustaa Suomea Olympialaisissa ja MM-kilpailuissa ja onnistua. Nämä unelmat romahtivat sillä hetkellä – Ei voi olla totta! Olin epätoivoinen, masentunut ja murtunut.

Polvi saatiin tällä kertaa silloisilla kuntoutusmenetelmillä taas pelikuntoon; liikerajoite jäi, mutta voimaa sain palautettua kuntoutusohjelmilla loukkaantumista edeltäneelle tasolle (erikoista on se, että nykyään olen vahvempi kuin Olympia vuonna…) Motivaationi oli huipussaan, sillä mahdollisuudet tuleviin 2004 MM-kisoihin ja vuoden 2006 olympialaisiin olivat omissa käsissäni. Vaikka liikerajoite oli merkittävä – polvi taipui kutakuinkin 90 asteen kulmaan – sain käsiteltyä asian niin, että näillä mennään mitä on, enkä jää sitä murehtimaan. Tein staattisia venytyksiä ja voimaharjoittelua vajailla liikeradoilla, jotka eivät tietenkään auttaneet polven liikkuvuuteen.

Tein paljon töitä kohti huippukuntoa, rakastin harjoittelua ja peliä, tein asiat niin hyvin kuin osasin, urheilijan unelma kirkkaana mielessä. Olin siinä uskossa, että liikerajoite on mikä on eikä sille voi mitään. Voi kunpa olisin silloin tiennyt, kuinka väärässä olin ja että kaikki on mahdollista. Mutta opin nämä tehokkaat ja toimivat liikkuvuusmetodit vasta urheilu-urani jälkeen. Sillä rikkinäisellä polvellakin pääsin niin pitkälle, kuin olympialaiset, MM mitali ja kaksi Suomen mestaruutta. 28 vuotiaanahan sitä tulisi olla voimatasoiltaan aivan huippukunnossa ja siitä se sitten laskee… Mutta nyt, lähemmäs 40 vuotiaana, olen vahvempi kuin mitä olin silloin.

Kumpa olisi tiennyt näistä ennen olympialaisia

Löysin faskia- ja foamroller –ideologian urheilu-urani päätyttyä ja otettuani ne käyttöön, keho alkoi pikkuhiljaa toimia paremmin. Nämä uudet metodit tehosivat, niillä oli selkeä ja nopea positiivinen vaikutus liikkuvuuteeni. Pienten kehitysaskeleiden myötä sain lisää intoa aiheeseen. Pikkuhiljaa aloin uskoa, että yli 20 vuotta vanha liikerajoite saattaakin olla korjattavissa. Jatkoin näiden tekniikoiden parissa koska huomasin, että etenemistä tapahtui koko ajan, askel kerrallaan. 2-3 vuoden pitkäjänteisen ja säännöllisen toimivan kehonhuollon seurauksena pääsin yllättäen syväkyykkyyn! Tämä treeni systeemi ja ideat vaikuttivat liikkuvuuteen, ja seurauksena oli myös se, että voimaa tuli lisää. Kirjaimellisesti. Isommat raudat liikkuu nykyään, kuin mitä liikkui silloin. Homma on vielä kesken ja liikerajoitetta on vielä vähän jäljellä, mutta olenhan (vasta) kohta 40 vuotias ☺ Matkani kohti arkielämäni huippukuntoa ja toimintakykyistä kehoa jatkuu edelleen ja teen matkaa motivoituneena ja edistymisestä innoissani.

Ongelmat on korjattavissa nykytiedolla todella hyvin! Kirjaimellisesti entistä paremmaksi. Tämän tekstin idea ei ole jossitella, vaan enemmän antaa tsemppiä ja uskoa, että asioita voi muuttaa ja vaikka joskus on sanottu tai huomannut että ei oikein voi kehittyä, niin saattaa olla, että on sittenkin olemassa jotain, mikä voi tehdä muutoksen. Loukkaantumisia voi korjata. Lisäksi, tarkoitus on kertoa, että ne, jotka nyt ovat siinä elämänsä kunnossa, niin liikkuvuuteen ja tukeen panostamalla voidaan paitsi ehkäistä loukkaantumisia, niin lisätä suorituskykyä – radikaalisti.

Seuraavassa osassa kerron, miten liikkuvuuden paraneminen on konkreettisesti vaikuttanut kehoni toiminta- ja suorituskykyyn verrattuna urheilu-urani aikaiseen – Millä metoideilla kehitys on tapahtunut (vanhat metodit eivät minua silloin auttaneet).  Yllättävää miten toimiva keho kehittyy!

Eveliina Similä

Tutustu Eveliinan vetämään Faskia – Liike ja Välineet – Tekniikka, Anatomia, Fysiologia koulutukseen täällä

Mainokset